Ensireaktion olisi varmaan pitänyt olla kannoilla kääntyminen ja palaaminen takaisin sinne missä moisia savupatsaita ei esiinny, mutta uteliaisuus ei antanut myöten vaan oli otettava selvää mistä on kyse. Hetken ihmettelyn ja tutuille soittelun jälkeen selvisi, että lähistöllä oli valloillaan maastopalo, jota oli sammuttamassa 20 palokuntaryhmää ja kolme lentokonetta. Päättelimme, ettei työ voinut olla kovin helppoa, sillä tuuli navakasti ja maaston täytyi olla rutikuiva useiden kuukausien sateettomuuden jälkeen. Ja, kuten paikallinen kaveri totesi, tuli oli varmaankin saanut levitä kaikessa rauhassa ensimmäiset hetket, olemmehan Argentiinassa (sarkasmiako?). Kaupungin läheisyys jouduttanee kuitenkin huomattavasti reagointia tällaisissa tapauksissa, sillä muutoin vahingot olisivat katastrofaaliset.
Emme siis raaskineet palata heti Córdobaan, vaan jatkoimme päivää suunnitelmien mukaan. Istahdimme matelle graffitimuurin suojiin seuraten sivusilmällä savupatsaan liikkeitä. Niin tekivät kaikki muutkin. Kellään ei tuntunut olevan kiire minnekään ja paloa tuijoteltiin laiskalla mielenkiinnolla. Tuulen kääntyessä savupilvi laajeni peittämään auringon, minkä seurauksena ympäristö värjäytyi jännän keltaiseksi. Oltuamme jo tunteja kaupungissa, auringon edessä oleva savuverho tiheni entisestään ja tuloksena oli upea, kirkkaan punaisena ja selvärajaisena savun läpi piirtyvä pallo. Valitettavasti tämä ei toistu kuvissa läheskään yhtä hienosti, mutta ehkä mielikuvistusta venyttämällä voit nähdä kahdessa viimeisessä kuvassa tulipunaisen auringon.
Loppujen lopuksi sammutustyöt kestivät lähes vuorokauden ja palo vei mukanaan noin 1500 hehtaaria metsää ja muuta kasvustoa - onneksi ei kuitenkaan yhtään ihmishenkeä.
Aika hurja näky!
VastaaPoista