Kouluvierailulla ACUDEn kanssa

Tällä viikolla pääsin tutustumaan Acude:n ympäristöprojektin käytännön toteutukseen eräässä paikallisessa koulussa. Koulun kaksi opettajaa, toinen eskariryhmän luokanvalvoja ja toinen noin 12-vuotiaiden ryhmän luokanvalvoja, ovat juuri aloittaneet Educar Forestando -projektiin liittyvän vuoden mittaisen opettajankoulutuksen. Kävimme yhdessä Rafael-pomon kanssa paikan päällä katsomassa miten ohjelma on heidän osaltaan lähtenyt käyntiin.

Rafael ja ohjelmaan osaalistuvat uudet opettajat koulun takapihalla. Valkoisten muovien alla kasvaa puuntaimia.

Taimitarha

Eskarilaisten luokkahuone

Molemmat ryhmät kuuntelemassa Rafan esitystä

E niinkuin empanada ;)

"Plantar un árbol es dar vida al planeta"

"Uusi" kämppä

Tässä aluksi kuvamateriaalia "uudesta" kämpästä, jossa on tullut asumista täyteen jo lähes kuukausi.

Kuten kuvatkin ehkä kertovat, niin aivan loistava kämppä, etenkin sen edellisen jälkeen. Tunnelma todella 'zen' ja sijainti rauhallinen. Mutta..

..Tässä muutama päivä takaperin meiltä meni lämmitys, lämmin vesi ja ruoanlaittomahdollisuus kaikki samalla kertaa. Tämä siksi, että noin viikko sitten kotiin tullessani huomasin rappukäytävässä oudon vahvan kaasun hajun ja mainittuani asiasta otimme yhteyttä vuokranantajaan. Häneltä asia meni eteenpäin kaasuntarjoajalle ja muutaman päivän päästä joku oli rappukäytävässämme nuuskimassa ja paikansi ilmeisen vuodon naapurikämppäämme. Naapurilta katkaistiin kaasu ja he valittivat jonkin verran. Tarjosimme, että voivat halutessaan tulla meille laittamaan ruokaa ja käymään suihkussa. Tässä kerrostalossa kun kaikki lämmitykseen liittyvä toimii kaasulla; lämmin vesi, patterit, hella ja uuni (joskin meidän uunissa on joku vika, eikä se toimi ollenkaan).

Tästä seuraavana päivänä kotiin tullessani sain kuulla, että kaasu oli katkaistu koko kerrostalosta. Oli perjantai-iltapäivä, joten hyvin oletettavasti asia ei korjautuisi päiviin. Ulkolämpötila oli juuri tippunut pari päivää kestäneistä lähes hellekeleistä kylmiin max. 10 asteen päivälämpötiloihin ja yön nolla-asteisiin. Meillä oli käytössämme vain minun Passportilta saamani pieni sähkölämmitin koko asunnolle, mutta onneksi edes se. Vuokranantaja reagoi onneksi nopeasti ruoanlaitto-ongelmaan ja järjesti meille jo saman päivän aikana sähkökäyttöisen irtolieden. Suihkuun ei kuitenkaan saatu lämmintä vettä, joten päädyin kokeilemaan erään kuntokeskuksen saunaa päästäkseni peseytymään mukavammin ja samalla näkemään millainen on sauna Argentiinassa. Eipä se ihan suomalaista saunaa vastannut, mutta tarpeaksi lähelle. Hinnan vuoksi taisi jäädä kuitenkin ainutlaatuiseksi kokemukseksi, sillä kertalippu naisten saunavuoroon maksoi 55pesoa eli 5,5 - 7,3€ vaihtokurssista riippuen.

Lauantaina saimme kuulla, että kaasukatkos voi kestää paljon olettamaamme pidempään; jopa kuukauden. Turvallisuussyistä kaikkien kompleksin kämppien kaasuputket ja järjestelmät käydään erikseen läpi ja uusitaan tarvittaessa. Turvallisuus tietenkin etusijalle, mutta meistä ei taideta kyllä tämän seurauksena enää hirveästi diggailla naapureiden keskuudessa.....

Näiden uutisten jälkeen oli jo pakko alkaa miettimään pysyvämpää ratkaisua suihkuongelmaan. Vuokranantaja päätyi hankkimaan meille sähkökäyttöisen järjestelmän, jota ilmeisesti suositaan normaalisti vapaa-ajan asumuksissa. Hieman piti kylppärin seinää turmella sen asentamiseksi, mutta varsin toimiva on lopputulos. Tässä muutaman päivän tuota käyttäneenä alkaa jo kuitenkin kaipaamaan vahvempaa suihkua (vesi tulee hyvin pienellä paineella..) ja pidempiä suihkuhetkiä. Mutta tällä mennään:

Empanada-ilta Passportilla

Viime viikolla Passport järjesti argentiinalaisen kokkausillan minulle ja toiselle suomalaiselle harjoittelijalle. Ruokalistalla oli empanadoja eli paikallisia pasteijoita kolmella eri täytteellä: pinaatti-kasvis, juusto-kinkku ja maissi. Yksinkertaista oli kaikki muu paitsi pasteijoiden sulkeminen, joka olikin lähes ainoa tehtävämme, sillä empanada-kuoret olivat kaupan kylmätiskistä ja täytteet helppoja valmistaa. Sulkemistekniikkaa siis vielä kehitellessä..

Empanadakuorien täyttöä

Perinteisesti ja vähemmän perinteisesti suljettuja empanadoja valmiina uuniin

Herkullinen lopputulos!

Ufoja metsästämässä

Lauantaina oli taasen vuoristopäivä. Mentiin muutaman paikallisen kaverin kanssa Capilla del Monte -kaupunkiin ja juhlistettiin samalla heidän lähtöään Eurooppa-tourille tällä viikolla. Varsinaiset läksiäiset olivat kuitenkin sunnuntaina Córdobassa asadon ja bolichen (baari/klubi argentiinan espanjaksi) merkeissä.. Näistä oli hyvin aikaa palautua maanantaina, jolloin vietettiin kansallista vapaapäivää herra José de San Martinin kunniaksi. Jo toinen kansallinen vapaapäivä Argentiinassa oloni aikana! Kansallisten vapaapäivien runsaus on kuulemma seurausta nykyisen presidentin kansaa mielistelevästä, mutta päättömästä politiikasta.

Ollessamme vielä Córdobassa törmättiin tällaiseen tienvarsi"puotiin"

Matkalla

Perillä Capilla del Montessa

Capilla del Monte sijaitsee Cerro Uritorco -nimisen vuoren juurella, jonka oli tarkoitus olla meidän kohteemme leppoisan lauantaipäivän viettoon. Kuten on sattunut aiemminkin, suunnitelmiin tuli kuitenkin muutoksia perille päästyämme. Ajoimme ensin vuorten juurella olevalle leirintäalueelle, josta meidät kuitenkin häädettiin autoinemme, sillä yksityiselle leirintäalueelle eivät saaneet asiattomat parkkeerata. Pienen matkan päästä löydettiin maksullinen parkkipaikka (30 pesoa), parkkeerattiin ja alettiin tiedustelemaan mistä kohti olisi suotuisaa lähteä kipuamaan vuorille; haluaisimme löytää mukavan näköalapaikan, jossa voisi vaikka - ette ikinä usko - siemailla matea. Meille kerrottiin vieressä olevalle pienelle kukkulalle kiipeämisen maksavan 15 pesoa, mutta että parhaat näköalat näkee, jos tulee aikaisin aamulla ja lähtee 8:00 alkavalle kierrokselle varsinaisen vuoren huipulle. Kysyttiin olisiko mitään välivaihtoehtoa, mutta kuulemma ei. Jos haluamme nousta enemmän, voimme sen tehdä, mutta maksu on sama kuin jos lähtisi koko päivän opastetulle vaellukselle. Lisäksi, sakkoa tulee, jos lähtee nurkan takaa kiipeämään ilman maksua ja jää kiinni. Päädyttiin siis harhailemaan turvallisilla "vesillä" vuorten juurella olevalla joenpohjalla (tähän aikaan vuodesta kuivunut), ja suunnittelemaan seuraavaa siirtoa.

Yksityiseltä leirintäalueelta olisi lähtenyt polku kohti vuoria

Cerro Uritorco

Maisemat parkkipaikalta; Cerro Uritorco ja sen juurella oleva kuiva joenpohja sekä hippimarkkinat

Pohjalla

Avaruusolio!

Cerro Uritorcosta kuulee yhtä jos toista tarinaa. Se on kuulemma erityisen energian keskus ja siksi hyvä paikka väsyneen ihmisen ladata pattereitaan ja uusiutua. Nojaa, huomasin vain väsyneiden juttujen lentävän ehkä entistä paremmin. Kuulemma myös ufoja on havaittu useaan otteeseen, kuten:

Vaikuttavaa, eikö? Kukin tulkitsee tavallaan. Kuulemma joitakin ihmisiä on joutunut myös avaruusolioiden sieppaamiksi ja he ovat palanneet matkaltaan vasta päiviä myöhemmin, muistamatta paljoakaan. Mmmm-m. Mutta palataksemme takaisin viikonlopun matkakuviin:

Joenpohjalla patikoinnin jälkeen halusimme päästä vielä ihailemaan maisemia korkeammalta ennen auringonlaskua, joten otimme automme ja läksimme etsimään rauhallisempaa ja ilmaista luontoa siitä nauttiaksemme. Rauhallista, sillä Cerro Uritorcon ympäristössä oli lopulta aika paljon porukkaa, musiikkia, leiriytyjiä ja autoja. Löysimme muutaman kilometrin päästä toisen joen, jonka rannalle oli rakennettu matkailijoita varten asado-paikkoja ja jota ympäröiville vuorille sai kiivetä vapaasti.

Näkymiä mate-paikalta

Tulimeri Carlos Pazissa

Olipa mielenkiintoinen sunnuntai. Käytiin muutaman kaverin kanssa kaupungissa nimeltä Villa Carlos Paz, noin tunnin matkan päässä Córdoban kaupungista. Tarkoituksena oli viettää laiska päivä vuoristokaupungissa raitista ilmaa hengitellen ja matea siemaillen. Saavuttuamme perille vastassa oli kuitenkin seuraavanlainen näkymä:

Ensireaktion olisi varmaan pitänyt olla kannoilla kääntyminen ja palaaminen takaisin sinne missä moisia savupatsaita ei esiinny, mutta uteliaisuus ei antanut myöten vaan oli otettava selvää mistä on kyse. Hetken ihmettelyn ja tutuille soittelun jälkeen selvisi, että lähistöllä oli valloillaan maastopalo, jota oli sammuttamassa 20 palokuntaryhmää ja kolme lentokonetta. Päättelimme, ettei työ voinut olla kovin helppoa, sillä tuuli navakasti ja maaston täytyi olla rutikuiva useiden kuukausien sateettomuuden jälkeen. Ja, kuten paikallinen kaveri totesi, tuli oli varmaankin saanut levitä kaikessa rauhassa ensimmäiset hetket, olemmehan Argentiinassa (sarkasmiako?). Kaupungin läheisyys jouduttanee kuitenkin huomattavasti reagointia tällaisissa tapauksissa, sillä muutoin vahingot olisivat katastrofaaliset.

Emme siis raaskineet palata heti Córdobaan, vaan jatkoimme päivää suunnitelmien mukaan. Istahdimme matelle graffitimuurin suojiin seuraten sivusilmällä savupatsaan liikkeitä. Niin tekivät kaikki muutkin. Kellään ei tuntunut olevan kiire minnekään ja paloa tuijoteltiin laiskalla mielenkiinnolla. Tuulen kääntyessä savupilvi laajeni peittämään auringon, minkä seurauksena ympäristö värjäytyi jännän keltaiseksi. Oltuamme jo tunteja kaupungissa, auringon edessä oleva savuverho tiheni entisestään ja tuloksena oli upea, kirkkaan punaisena ja selvärajaisena savun läpi piirtyvä pallo. Valitettavasti tämä ei toistu kuvissa läheskään yhtä hienosti, mutta ehkä mielikuvistusta venyttämällä voit nähdä kahdessa viimeisessä kuvassa tulipunaisen auringon.

Loppujen lopuksi sammutustyöt kestivät lähes vuorokauden ja palo vei mukanaan noin 1500 hehtaaria metsää ja muuta kasvustoa - onneksi ei kuitenkaan yhtään ihmishenkeä.