ACUDEn ystävien illanistujaiset

ACUDE järjesti eilen kannatusjäsenilleen ja muille työtään tukeville tai siitä kiinnostuneille "ystävilleen" illanistujaiset. Teemana oli tämän kuun Global Giving -varainkeruukampanja, josta voi lukea lisää esimerkiksi tästä aikaisemmasta blogitekstistä. Osallistujat olivat suurin osa vanhoja tuttuja keskenään ja ilmapiiristä huomasi, että tätä työtä on tehty ja tuettu pitkään yhdessä. Global Givingistä puhuttiin pitkät tovit, jonka jälkeen tyhjennettiin pöytä sille katetuista herkuista. Tarjolla oli sämpylöitä, jotka kukin itse täytti haluamallaan kastikkeella ja kokonaisesta kinkusta leikattavilla leikkeleillä. Salaattiakin oli tarjolla, mutta argentiinalaiseen tapaan selkeästi sivuroolissa (liha on aina ykkösjuttu). Jälkiruoka puolestaan sai sitäkin enemmän huomiota, sillä olimme leiponeet korvapuusteja yhdessä toisen suomalaisen, tällä viikolla ACUDElla aloittaneen, harjoittelijan kanssa. Hyvin menivät pullat kaupaksi ja saivat osakseen ihmettelyä ja kehuja. Argentiinassa ei vastaavanlaisia leivonnaisia ole, vaan valtaosa niin makeista kuin suolaisistakin leivonnaisista tehdään voitaikinaan.

ACUDEn tukijoukot kasassa

Korvapuusteista tuli yllättävän aidon näköisiä ja makuisia, vaikka näinkin kaukana Suomesta niitä leivottiin.

Takatalvi ja muita uutisia

Täytyi kaivaa taas sähkölämmitin ja villapaidat esiin. Viikon takaisesta 40+ asteen paahteesta ollaan tultu kauas, kun elohopea valahtaa öisin lähelle nollaa ja päivisin jaksaa kivuta hieman yli kymmeneen asteeseen. Jos en aiemmin vielä ole ollut hukassa näiden säiden kanssa, niin nyt viimeistään olen!

Viikko sitten kuumotti lämpötilan lisäksi maastopalot. Maanantaina kirjoitin palojen riehuvan kolmatta päivää, minkä jälkeen kesti vielä toiset kolme vuorokautta ennen kuin valtaosa paloista oli saatu haltuun. Satoja hehtaareita metsää ja maastoa paloi karrelle, 1 300 kotieläintä kuoli ja satoja ihmisiä joutui jättämään kotinsa. Kaiken päälle maa järisi keskiviikkoiltana tuntuvasti Córdobassa, kun 21 kilometrin päässä sijaitsevassa Villa Bernassa tapahtui 4,7 richterin maanjäristys. Tämä sai lattian tärrisemään meidänkin kämpässä. Onneksi pelättyjä jälkijäristyksiä ei tullut ja tästä pienestä järistyksestä selvittiin säikähdyksellä.

Puhtaasti positiivisena uutisena kerrottakoon, että ollaan hankittu kaverin kanssa liput pitkälle viikonloppumatkalle Iguazún putouksille! Tai viikonloppumatka lainausmerkeissä, sillä lähtö on perjantaina päivällä ja paluu seuraavana torstaiaamuna. Suolaisista turistihintaisista 23h bussimatkoista (664 pesoa suuntaansa) ja työharjoittelusta usean päivän vapaan pyytämisestä huolimatta tälle matkalle nyt lähdetään, ja kovin odotuksin. Äidille tiedoksi, että aiemmin tätä matkaa oli suunniteltu jopa liftaus matkantekovaihtoehtona, jotta se olisi enemmän budjetin mukainen, mutta nyt on bussiliput taskussa ja helppo puhua siitä mitä oltaisiin saatettu tehdä ;) Pian siis suunta kohti vehreämpää Argentiinaa!

Viikonloppu Nonossa

Viime viikonlopun vuoristokohteena oli kylä nimeltään Nono, suomennettuna Eiei. Kylässä on kuitenkin sallittua ihan samat asiat kuin muuallakin Argentiinassa eli nimi ei viittaa ylimääräisiin kieltoihin, vaan juontuu ketšuan kielisestä sanasta ñuñu = rinnat. Tämä siksi, että kylän laitamilla kohoaa kaksi vierekkäistä kukkulaa, kuin "äitimaan povesta". Nimensä lisäksi kylä on tunnettu kauniista luonnostaan ja se on suosittu lomakohde etenkin kesäaikaan. Nono sijaitsee vuoristojen Sierras de Achala ja Sierras de Pocho välissä ja sitä ympäröi joki, mikä muodostaa ihanteelliset olosuhteet rennolle lomailulle kaupungista breikkiä haluaville. Jokimaisema oli näin kuivanakin kautena todella kaunis - kunhan ensin löysimme minne mennä - mutta lienee parhaimmassa loistossaan kevätsateiden jälkeen kuukauden parin päästä. Kylästä löytyy useita erilaisia majoitusvaihtoehtoja, joista tällä kertaa valitsimme pienen simppelin hotellin. Kahden hengen huoneet olivat 200 pesoa yöltä eli yö maksoi 100 pesoa / 10-13 euroa per henki. Noin kolmen tunnin bussimatka Córdobasta oli 50 pesoa suuntaansa.

Luonto ei ollut vielä kovin vihreä, mutta talo oli.

Nonon kaduilla

Viikonloppuna syttyneistä maastopaloista yksi oli Nonon laidalla olevien vuorten takana. Savu nousi vuorten ylle lauantaina.

Tie parhaalle paikalle joen varteen, kohtaan nimeltään Balneario Los Remansos.

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Balneario Los Remansos

Kuunsirppi alassuin

Nono:n kuuluisat ñoño-muodostelmat. Tämä kohta joesta ei ollut kovin erikoinen.

Saatiin seuraksi vahtikoira. Kulkukoiria on Argentiinassa paljon ja ne näyttävät liittyvän mielellään seuraan niin Córdoban kaupungin puistoissa, kuin vuoristokylien raiteilla. Tämä tykkäsi vahtia kämppiksen aurinkolaseja.

Vettä oli vähän, mutta se oli kirkasta.

Parhaimmillaan sunnuntaipäivän seuranamme oli kolmekin leikkisää koiraa, joista lopulta olikin apua yllättävässä tilanteessa. Ollessamme nimittäin hieman piknik-paikastamme kauemana vedessä kahlailemassa, leiripaikkaamme lähestyi vapaana laiduntavia lehmiä. Eivät kuitenkaan ehtineet edes ajatella leirimme yli kävelemistä saati eväidemme syömistä, ennen kuin koirat olivat jo heidät huomanneet ja juoksivat ajamaan heidät takaisin sinne mistä tulivat, selvästi leikistä nauttien.

Hotellimme Rafael Arcangel

Paluubussia odotellassa

Opettajien koulutusta

Viime viikolla kirjoitin tekstissä Ulkotöissä, että valmistelimme ACUDElla tämän vuoden uusille Educar Forestando -ohjelmaan osallistuville opettajille koulutuspäiviä viime keskiviikoksi ja torstaiksi. En kuitenkaan ehtinyt vielä kertoa itse koulutuspäivistä, joten tässä siitä. Koulutuksen teemana oli tällä kertaa puiden oikeaoppinen istutus ja hoito. Vapaaehtoisesti itseään näin Educar Forestando:n kautta lisäkouluttavia opettajia riitti edellisen koulutusviikon tavoin neljään perättäiseen työpajaa. Itse osallistuin kuunteluoppilaana näistä viimeiseen, mistä luonnollisesti tallentui hetkiä aina mukana kulkevalle kameralle.

Työpaja pidettiin yhdellä Educar Forestando -ohjelmaan osallistuvista kouluista. Tässä näkymää sen pihamaalle.

Ison koulun käytävää

Sisääntuloaula, joka samalla muodostaa sisäpihan, jossa leikkiä sateelta ja/tai auringolta suojassa.

Opettajat puunsiementen kimpussa

Rafael (vas.) pyysi opettajia piirämällä havainnollistamaan kuinka he istuttaisivat puun. Alkuperäiseen piirrokseen tuli luonnollisesti paljon korjauksia. Ei se puiden istuttaminen olekaan niin yksinkertaista kuin kuvittelisi..

Tekemällä oppii! Istutimme puun koulun lähelle kävelykadun varteen.

"Yksi tekee ja muut seuraa vierestä. Vähän niinkuin kunnan työntekijöitä olisimme", nauroi eräs opettajista.

Siinä se tuleva puu nyt sit olisi.

Tuimia ilmeitä

Taimi poterossaan

Multa takaisin poteroon

Tukikeppien asettelu

Taimen kiinnittäminen tukikeppiin

Melkein valmiita!

..ja valmiita olimme auringon laskun aikaan. Koulun edustalla oli kaunista, vaikkei kyseinen barrio eli kaupunginosa niitä ihan parhaimpia olekaan.

Ei savua ilman tuulta

Argentiina, extreme-säiden maa. Tänään satoi nokihiukkasia, tuuli puhalsi kuumana ja vankkana kuin hiustenkuivaajasta vasten kasvoja ja taivas oli savusta harmaa. Lämpöasteet kohosivat 39 asteeseen. Córdoban kaduilla vallitsi hyvin absurdi tunnelma.. Uutiskuvia tästä kaikesta löytyy mm. La Voz del Interior -päivälehden sivuilta.

Savu ja noki ovat peräisin useista vuorilla riehuvista maastopaloista ja ne tuo Córdobaan asti kovat tuulet. Uutiskuvia ja tekstiä (espanjaa osaaville) itse maastopaloista löytyy täältä. Juuri päivitetyn tiedon mukaan 15-20 hehtaaria maastoa on jo palanut, eikä ennuste näytä hyvältä tuulen ja kuumuuden vuoksi. Paloja on sammuteltu jo kolme päivää ja osa jo kerran sammutetuista paloista on leimahtanut liekkiin uudestaan. Onneksi henkilövahinkoja ei ole sentään raportoitu.

Näistä tunnelmista toisiin ja siirryn nyt juhlimaan kämppiksen synttäreitä :) Toivottavasti huomisen uutiset ovat jo parempia!

Ulkotöissä

ACUDE järjesti eilen ja tänään työpajan Educar Forestando -ohjelmaan koulutettaville uusille opettajille. Työpajoja järjestetään useita vuoden mittaisen koulutusjakson aikana, tämän ollessa jo järjestyksessään toinen minun täällä oloni aikana. Tällä kertaa opittiin istuttamaan puita. Tätä varten muista, jo ohjelmaan useamman vuoden osallistuneista kouluista kerättiin yhteen heidän kasvattamiaan puuntaimia uusia opettajia varten, jotta he voivat ensin harjoitella istuttamista työpajassa ja tämän jälkeen oppilaidensa kanssa kouluillaan. Taimet kerättiin yhteen eräälle työpaja-koulun lähellä olevalle toiselle koululle (jostain käytännön syystä niitä ei voinut suoraan viedä koululle, jossa työpaja järjestettiin..) ja nimettiin, jotteivät puulajit mene opettajilla sekaisin. Istuttaminen kun on kuulemma tarkkaa puuhaa, sillä kukin laji tarvitsee omanlaisensa ympäristön, tilan ja istutuksen jälkeisen hoidon. Tässä kaikessa minä ja viime viikolla aloittanut uusi, argentiinalainen vapaaehtoinen pystyimme auttamaan lähinnä nimilappujen tekemisessä ja logistiikassa. Sää suosi näinä kahtena työpajaa edeltävänä ulkotyöpäivänä, jolloin kantelimme ja nimesimme taimia tuntien ajan auringosta samalla nauttien. Ei paha :)


Maanantailta:

Taimia valmiina aidan takana olevalle taimitarhalle kannettavaksi. Oikealla Magnolian taimi, muita en osaa nimetä ;)

Rafael laskeskelemassa taimiaan

Viereisestä koulusta tuli kiinnostuneita opettajia kysymään puuntaimien perään ja  Educar Forestando -ohjelmastan toiminnasta

Rafa selittää miten homma toimii

Kevään merkki kotimatkalla

Tiistailta:

Tiistaina laitettiin nimilaput taimille. Niitä oli yhteensä reilu 200. Tässä jälleen samainen Magnolia, joita oli vain yksi kappale.

Laputettuja taimia taimitarhassaan, plus oikealla kasvamassa lisää taimia "colectivo":issaan.

Istutustaan odottavia taimia uusille Educar Forestando:n opettajille ja heidän oppilailleen