Iguazún putoukset

Reissu Iguazún putouksille oli mieleenpainuva ja kaiken siihen uppoavan rahan, jopa vilustumisenkin, arvoinen kokemus. Matkaan lähdin hollantilaisen kaverini kanssa perjantaina 20.9 ja Córdobaan palasin 26.9, kaverin jäädessä vielä kiertelemään Pohjois-Argentiinaa. Olin tehnyt etukäteen tunteja sisään ACUDElle ja sain näin lisäpäiviä viikonloppuun. Torstaina menin ns. iltavuoroon eli palatessani aamulla Córdobaan heitin kamat kämpille ja jatkoin suoraan töihin. Tällaisin järjestelyin onnistuvat pidemmätkin reissut työharjoittelun aikana, työtunneista tinkimättä. Ainakin ACUDElla suhtautuvat hyvin harjoittelijoiden matkusteluun, ja ymmärtävät että se on osa täällä kerättyä kokemusta, eikä pois työharjoitteluajan "tuloksellisuudesta", päin vastoin.

Matkasimme varsin mukavissa oloissa bussilla Puerto Iguazún Misionesin maakuntaan, Koillis-Argentiinaan. Bussiyhteydet pelaavat Argentiinassa hyvin, joskin matkustusajat ovat pitkiä ja hinnat inflaation myötä kohonneet korkeuksiin. Esimerkiksi tästä noin 23 tunnin matkasta maksoimme 664 pesoa, joka oli alehinta normaalista 830 pesosta. Junayhteyksiä ei juuri ole, joten se vaihtoehto on unohdettava. Pitkän matkan busseissa on yleensä kahta mukavuusvaihtoehtoa, joista halvemmat hinnat lähtevät semicama-paikoista ja seuraava matkustusluokka on cama. "Cama" tarkoittaa sänkyä, joten nimensä mukaisesti semicama-paikoilla istuimen saa lähes vaakatasoa vastaavaan asentoon ja cama-luokassa pääsee makuuasentoon. Joitakin alehintoja lukuun ottamatta matkoihin sisältyy ateriat, joista pitkän Iguazún matkan aikana meille ehdittiin tarjoilla koko kirjo: lounas, välipala, illallinen ja aamupala.

Bussimatkoja Argentiinan sisällä, ja rajojen ylikin, voi hakea esimerkiksi osoitteessa http://www.plataforma10.com/. Vinkkinä kuitenkin sanottakoon, että itse matkalippujen osto kannattaa tehdä paikanpäällä linja-autoasemalla, sillä näin voi paljastua yllättäviä alennuksia tai netistä poikkeavia aikatauluja. Meidän Iguazún matkoihin löytyi alennus El Pinguino -firman luukulta.

Bussi-illallinen

Saavuimme Puerto Iguazún lauantai-aamuna. Etsimme tiemme Sweet Hostel:iin, johon olimme tehneet varauksen etukäteen, ja päätimme heti sen nähtyämme vaihtaa hostellia yhden "pakollisen" yön jälkeen, sillä sen olimme jo maksaneet. Meille tarjottu huone vastasi kellaria, sekä hajultaan että valoisuudeltaan, ja huone, johon passiivinen henkilökunta meidät pienen pyytelyn jälkeen siirsi, ei ollut miellyttävä sekään. Huoneen ovi oli suoraan hostellin pihalle, eikä sitä saanut suljettua kunnolla, vaan ovi aukeni itsestään raolleen. Suurimpana ongelmana hostellissa oli täyskosteus, minkä lisäksi ankea henkilökunta ei houkutellut senkään vertaa punnitsemaan jäämisvaihtoehtoa. Hinta oli kuitenkin se mikä meidät paikan sai alunperin valitsemaan, sillä peti aamupaloineen kustansi 50 pesoa.

Pienen kaupunkikierroksen ja hostellin etsiskelyn jälkeen löysimme haluamamme ja varasimme seuraavat hostelliyömme El Güembe Hostel:ista. Viiden hengen tyttödormin yksittäispaikka maksoi 60 pesoa yöltä, sisältäen kevyen aamupalan (etenkin kahvi oli niin kevyttä, että sitä ei meinannut kahviksi tunnistaa). Huoneissa ei haissut homeelta, ja henkilökunta oli avuliasta ja mukavaa. Epäkohtana kuitenkin mainittakoon, että suihkuja on yksi kerrosta kohti, joten kylpyhuoneen eteen syntyi pientä jonoa ruuhkaisimpina aamuina. Hostelli sijaitsee keskustan tuntumassa, lähellä linja-autoasemaa.

Majoituksen etsimisen lisäksi kävimme ensimmäisen päivämme aikana kiertelemässä Puerto Iguazúta, joka on täysin turismille perustuva kaupunki Iguazún putousten läheisyydessä, ja aivan Brasilian ja Paraguayn rajalla. Maiden välisen rajan voi bongata muutaman kilometrin päässä Puerto Iguazún keskustasta, kohdassa, jossa Paraná- ja Iguazú-joki yhtyvät. Alla pari kuvaa tästä kolmen maan rajasta.

Edessä Brasilia, kauempi ranta Paraguayn

Hito tres fronteras

Sunnuntaina heräsimme ukkosen jyrinään. Päivä oli kaikkea muuta kuin tehty ulkoilmamatkailuun, joten koitimme metsästää muita vaihtoehtoja päivän teemaksi. Selvitimme asiaa linja-autoaseman yhteydessä olevassa turismi-infossa, katsellen samalla bussivaihtoehtoja kaverini loppureissulle. Samaisella matkalla meidät bongasi pakettiretkiä järjestävän yrityksen sisäänheittäjä. joka sai kuin saikin meidät vakuuttuneeksi seuraavankin päivämme suunnitelmista. Olimme toivoneet voivamme viettää yhden päivän Brasilian puolen vesiputouksilla, toisen päivän Argentiinan puolella, ja mahdollisesti kolmantena päivänä piipahtaa Paraguayssa. Ensimmäinen päivä näistä kolmesta näytti kuitenkin valuvan rankkasateen mukana viemäriin, joten olimme avoimia uusille ideoille. Lopulta päädyimme pakettiratkaisuun Brasilian putoukset → lounas → Paraguayssa shoppailu → Itaipún pato (Paraguay). Päivän kestävän reissun hinnaksi tuli 250 pesoa, sisältäen lounaan. Lisäksi paikan päällä Brasiliassa tulisi maksettavaksi Iguazún pääsymaksu, 160 pesoa. Olimme tyytyväisiä, sillä näin sisällyttäisimme kaksi kärpästä yhteen päivään, mikä olisi voinut itsenäisesti matkustettaessa vaatia enemmän aikaa ja olisimme saattaneet näin joutua luopumaan Paraguayn puolella käynnistä.

Ukkospäivän tekemiseksi valitsimme La Aripuca -ulkoilmamuseon (ulkoilma.. sillä muita vaihtoehtoja ei näyttänyt olevan. Löytyi sieltä kuitenkin muutama kattokin pään päälle.) ja La Casa de las Botellas -muovipullotalon. Molemmat sijaitsevat hieman keskustan ulkopuolella, mutta lähelle pääsee muun muassa Iguazún putouksille menevillä busseilla (3 pesoa kertalippu, joskin putouksille asti mentäessä hinta hyppää syystä tahi toisesta 35 pesoon). Pääsymaksu La Aripucaan oli 35 pesoa per henkilö. La Casa de las Botellas -talossa ei sattunut olemaan ketään kotona meidän päästessä paikalle, mutta näimme tämän erikoisen muovipullorakennuksen ulkoa päin. Tässä vaiheessa oli jo lakannut satamasta, mutta aamupäivän rankkasateet olivat jo valitettavasti taanneet likomärät kengät koko loppureissuksi, sillä niiden oli turha toivoa kuivuvan Iguazún kosteissa olosuhteissa. Kaikista muovipullotaloista ja muista näkemistämme outouksista huolimatta päivän kohokohta taisi olla yearba mate -jäätelö La Aripucassa ;)

Portti la Aripucaan

La Aripuca

Yerba mate -jäätelöä!

Sade väistyi La Aripucan jälkeen

La Casa de las Botellas

La Casa de las Botellas

Vihdoin koitti päivä, jolloin näkisimme Iguazún putoukset! Minibussi haki meidät hostelliltamme sovitusti aamukahdeksan aikoihin ja suuntasimme sekalaisella turistiporukalla Brasilian rajalle. Rajanylitykseen upposi aikaa, mutta itse matka putouksille oli lyhyt ja olimme perillä noin kymmeneltä. Pääsylippujen oston jälkeen (maksaa voi Brasilian realeiden lisäksi esimerkiksi Argentiinan pesoina (160), dollareina tai kortilla) puiston bussit kuljettivat meidät putouksille, jossa viimein irtaannuimme ryhmästämme ja aloitimme putousten tuijottelun – ja ankaran valokuvauksen.

Ensinäkymiä putouksille Brasilian puolelta

Sää oli edelleen sateinen, muttei sentään myrkynnyt enää :)

Nenäkarhu, paikallinen lokki turistien eväiden perässä

Putousten jälkeen jatkoimme ryhmämme kanssa lounaalle, josta siirryttiin Paraguayn puolelle. Paraguayn ja Brasilian rajan ylitys oli edellistä huomattavasti helpompi, sillä rajalla ei kysellä papereiden perään saati tehdä tarkastuksia busseille tai matkustajille. Avoin raja mahdollistaa hämäräbisnekset ja Paraguayn puolinen Ciudad del Este -kaupunki rakentuukin lähestulkoon ainoastaan kaupankäynnin ja harmaan talouden ympärille. Historiallisia kohteita tästä kaupungista on turha etsiä, saati muuta ajanvietettä kuin kauppojen ja kadunvarsikojujen kiertelyä. Elektroniikka on halpaa, mutta feikkituotteita on varottava ja kaikki tuotteet testattava ennen ostopäätöstä. Elektroniikkaa salakuljetetaan suuria määriä rajan yli Brasiliaan ja sieltä eteenpäin muille markkinoille. Harmaan talouden lisäksi on raportoitu sieppauksia, varkauksia ja muita vastaavia rikoksia, joten tätä rajaa ei kannata ylittää liian kevyin mielin. Kaupungista olisi kuulemma hyvä pyrkiä poistumaan ennen liikkeiden sulkeutumista, sillä sen tyhjiä katuja pidetään vaarallisena.

Itaipun pato

Onnistuneen Brasilia-Paraguayn päivän jälkeen koitti ensimmäinen täysin aurinkoinen päivämme Puerto Iguazússa, joka samalla oli reissun viimeinen kokonainen päivä. Heräsimme aikaisin, jotta voisimme viettää koko päivän putouksia ihastellessa Argentiinan puolella. Aikainen herätys kannatti! sillä tekemistä Argentiinan puolella olisi riittänyt vaikka kahdeksikin päiväksi. Jos olet siis suunnittelemassa reissua putouksille, kannattaa varata kaksikin perättäistä päivää Argentiinan puolelle ja yksi Brasiliaan. Brasilian puolen putousten ihasteluun kun riittää muutama tunti, Argentiinan puolella pääsee lähemmäs putouksia, jopa aivan niiden alle, ja kävelyreittejä on useita. Pääsymaksu Argentiinassa on 170 pesoa, mutta jos haluat palata seuraavana päivänä uudestaan, leimaa lippusi ennen lähtöä puiston porteilla ja saat näin 50% alennusta pääsymaksusta. Alennus on voimassa vain yhden päivän. Matkat Puerto Iguazústa Argentiinan puolen porteille maksavat 35 pesoa suuntaansa. Bussit lähtevät linja-autoasemalta ja liput on ostettava asemalla ennen bussiin nousemista.

Ihana mahtava Garganta del Diablo eli vapaasti suomennettuna Paholaisen Kurkku. Sanotaan Iguazún putousten vaikuttavimmaksi kohdaksi, eikä syyttä. Voi sitä voimaa ja pauhua!

Garganta del Diablo

Garganta del Diablo

Matkalla kohti seuraavaa putousta

Aurinkoisella säällä putouksille muodostuu sateenkaaria