Reppureissun seuraava kohde oli Chile ja Valparaiso. Lähdimme J:n kanssa aikaisella aamubussilla 9. lokakuuta Mendozasta kohti Andeja. Paitsi että melkein olimme lähtemättä, sillä bussia ei näkynyt eikä kuulunut viisi minuuttiakaan oletetun lähtöajan jälkeen. Tuolloin aloin suomalaisena käydä jo hieman kärsimättömäksi ja aloin ihmetellä tätä ääneen J:lle ja pian jo muidenkin ympärillä olevien kanssa. Selvisi, että bussimme olikin jo lähtövalmiina, odottelivat vaan vielä meitä laiturissa - aivan toisessa laiturissa, kuin lippuihimme oli merkattu.. ja täysin eri yhtiön lipun alla, kuin oli merkattu. Olimme siis etsineet katseellamme aivan toisennäköistä ja nimistä bussia, väärällä laiturilla. Kiitos omalla nimellä varattavien bussilippujen ja bussikuskeilla olevien matkustajalistojen, meitä kuitenkin odotettiin lähtöajankin yli ja pääsimme kuin pääsimmekin kyytiin.
|
Jo Chilen puolella |
|
Hurja ja hidaskulkuinen alasmeno |
|
Hitaasti mutta varmasti. Upeissa maisemissa :) |
Valparaisoon saavuimme iltapäivällä, majoittauduimme varaamaamme
Hostal Casa Verde Limoniin ja suuntasimme merenrannalle mateilemaan (=siemailemaan matea). Mikä mahtava hetki, kun näki pitkästä aikaa meren.
Rannan tuntumassa betonirakennelman päällä köllötteli merileijonia ja hengaili haikaroita:
Videon köyhästä laadusta tuskin erottaa, mutta siinä merileijona tekee uimahypyn.
Vietimme Valparaisossa viisi yötä, joten saimme tutustua kaupunkiin ilman kiirettä ja aikaa oli myös pienelle pyrähdykselle kaupungin ulkopuolelle, Laguna Verdeen. Alla kuvia ensimmäisiltä päiviltä kaupungissa.
Lyhyen noin 45min bussimatkan päässä Valparaisosta on Laguna Verde, joka on sopiva päiväkohde rannalle kaipaavalle. Lähinnä halusimme veden ääreen rentoutumaan ja pois kaupungista, niin kiva kuin Valparaiso satamineen ja rantoineen onkin. Laguna Verde on loistava paikka rauhoittumiseen, mutta uimavedeksi näistä rannoista ei ole vielä lokakuussa. Takkiakin sai olla pistämässä päälle jo pienen rannan viimassa oleilun jälkeen. Yhtä kaikki matehetki ja valokuvaus näissä kauniissa maisemissa onnistui mainiosti.
|
Paikallisia (oma oletus) nuoria rannalla. En voinut ymmärtää miten he tarkenivat shortseissa ja t-paidoissa.. |
|
Seurallinen rantakoira |
Hostellimme Verde Limon oli todella positiivinen kokemus. Tilojen viihtyisyyteen oli panostettu, hinta oli kohtuullinen, joskaan ei halpa, ja henkilökunta pääsääntöisesti mukavaa. Suu loksahti auki, kun eräs henkilökunnasta alkoi puhua suomea! Joku pohjoissuomalainen poika oli päättänyt vaihtaa vähän maisemaa ja asui tätä nykyä Valparaisossa. Häneltä saimme myös vinkin Laguna Verdestä, jonne harvempi turisti kai tajuaa harhautua - ainakaan siihen aikaan vuodesta.
|
Hostelli |
|
Alakerrassa on keittiö ja ruokailutila/olohuone. |
|
Aamupalaa ei tarjoilla, mutta jokaiselle huoneelle on oma hyllyvälikkönsä omien ruokien säilytykseen. Kätevää ja puuttu yleensä hostelleista! |
|
Verde Limonin edustalla on nätti, värikäs aukio. |
Valparaiso on ehdottomasti yksi värikkäimmistä, omalaatuisimmista ja mielenkiintoisimmistakin kaupungeista mitä olen koskaan nähnyt. Antaa kuvien kertoa..
|
Kaupunki on rakennettu useille kukkuloille, joille kiipeäminen palkitaan huimin näkymin. |
|
"La Sebastiana" eli Pablo Nerudan Valparaison talo. Mies omisti talot myös Santiagossa ja Isla Negralla. |
|
Näkymä Pablo Nerudan talolta |
Viimeisenä Valparaison päivänä veri veti jälleen rannalle, joten suuntasimme tsekkaamaan Reñaca-rannan Viña del Marista pohjoiseen. Tämä kesällä hyvin turistoitunut ranta oli vielä varsin hiljainen, mutta ei mitään verrattuna luonnonkauniiseen Laguna Verdeen (oma mielipide).